sunnuntaina

"Ajatelkaamme kaikkia näitä asioita jatkuvasti"

Vanhus Efraim Filotheoslainen ja Vanhus Joosef Hesykastin (+1959) kallo.



... Meidän täytyy kilvoitella saavuttaaksemme tuon kalliin pelastuksen. Kilvoitus vaivannäköineen ei ole leikkiä. Emme tulleet tänne ainoastaan ollaksemme olemassa ja elääksemme niin kuin se olisi tullut arpaosaksemme. Asia on paljon vakavampi kuin kukaan osaa kuvitellakaan. Jumala elää, ja sen vuoksi ihmisen pelastus on jotain vakavuudenkin ylittävää, koska jos ihminen menettää sielunsa, silloin epäonni on ikuinen. Me emme saa ottaa tätä asiaa kevyesti, emmekä saa antaa sen jäädä meiltä huomaamatta. Asian vakavuus tulee meille ilmi kaikessa laajuudessaan silloin, kun lähestymme kuoleman hetkeä. Silloin meidän mielemme tajuaa tämän todellisuuden, ja asioista tulee vakavia. Lapsellinen ajattelu laitetaan syrjään. Silloin ihminen näkee kaiken sen, mitä hän on eläessään kuullut kuolemasta, kaiken mitä on lukenut, ja kaikki se, mistä häntä varoitettiin, tulee todeksi.



Ennen kaikkea hänellä tietysti on nyt tuntuma kuolemasta ja hän tajuaa, että hän on lähdössä. Mieli alkaa mietiskellä ja kysellä: "Mitä nyt tapahtuu? Minne olen menossa?" Omastatunnosta tulee herkkäliikkeinen koneisto, joka toimii lakkaamatta: "Tämä tapahtui ja tuo, ja sitten vielä tuokin." Ihmisestä vaikuttaa siltä kuin hän kuulisi tämän kaiken ensimmäistä kertaa: "Mutta milloin kaikki tuo tapahtui, eikä se silloin vaivannut minua?" Tietenkin huolimattomuus ja välinpitämättömyys sekä mielen pimentyminen on peittänyt kaiken alleen kuin himmentävä huntu. Ja nyt lähestyvän kuoleman tuuli puhaltaa, ja kaikki asiat tulevat valoon. Nähdessään tämän todellisuuden sielu alkaa menettää rohkeuttaan: "Mitä nyt tapahtuu? Voinko palata takaisin?" Omatunto vastaa: "Ei. Nyt sinun täytyy mennä kohti totuutta."



Ihminen näkee pahojen demonien lähestyvän. Jatkuvasti ja näkymättömästi ne seuraavat erilaisia merkkejä. Kokemuksesta ne ymmärtävät, milloin kuolinhetki lähestyy, ja ne odottavat sitä, hankkivat istuimet eturivistä. Ne haluavat tulla ensimmäisinä sielun luo - järkyttää ja kauhistuttaa sielua hirvittävällä ulkonäöllään. Ne esittelevät asiakirjat, joissa on kirjattuina sielun synnit, aiheuttaakseen epätoivoa ja toivottomuutta. Sielu vapisee ja huokailee, ja silloin se näkee suojelusenkelin - tai useitakin enkeleitä - ja kääntää katseensa niiden puoleen rukoillen ja anoen niiltä apua. Mutta enkelit auttavat ainoastaan ihmisen tekojen mukaan. Sen jälkeen sielu kääntää katseensa kohti sukulaisiaan, ystäviään ja veljiään; se nostaa kätensä pyytääkseen apua, mutta se ei saa mitään apua toisilta. Ja silloin se kääntyy ainoan toivonsa, Jumalan armon, puoleen.



Kaikki nämä sanotut asiat ovat todellisuutta ja totuus. Me olemme nähneet monien ihmisten lähtevän tästä maailmasta. Olemme kuulleet monista erilaisista tapauksista, joita on sattunut kuoleman hetkellä. Kaikki nämä ovat yhteneväisiä sen kanssa, mitä luemme Kirkkoisien Traditiosta. Nämä asiat tulevat tapahtumaan myös meille ja sen vuoksi meidän täytyy pitää ne mielessämme ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin. Kuoleman muistamisen täytyy jatkuvasti pitää meidät kurissa ja kohottaa meidät kaikkien täällä näkemiemme maallisten asioiden yläpuolelle. Meidän tulee aina ajatella kuolemaa, lähdön hetkeä, nousua kohti Jumalan vanhurskasta tuomioistuinta ja Paratiisin olosuhteita helvettiin verrattuna. Meidän rukouksemme tulee olla niin lakkaamatonta kuin on mahdollista. Meidän täytyy kilvoitella, sillä Jumala kuulee kilvoittelevan sielun rukouksen. Sillä on rohkeutta, erityisesti kuoleman hetkellä, ja se kohtaa tuon tilanteen eri tavalla.



Ajatelkaamme kaikkia näitä asioita jatkuvasti. Kyseessä on kirkkoisien totuus. Se on lähtöisin elämästä. Se on lähtöisin Jumalan ilmoituksesta ihmisille. Innostakoon se meitä kilvoittelemaan siten, että saavuttaisimme iankaikkisen pelastuksen.




- Katkelma Arkkimandriitta Efraim Filotheoslaisen (nyk. Arizonassa) opetuspuheesta, joka on julkaistu teoksessa The Departure of the Soul According to the Teaching of the Orthodox Church.



Muuta aiheeseen liittyvää: 


Pappismunkki Nikon: Elämä elämän jälkeen






Patran metropoliitta Khrysostomoksen puhe pappismunkki Joosefille




Patran metropoliitta Khrysostomoksen puhe pappismunkki Joosefille 13.12. / 30.11.2017 Pyhän Andreas Ensiksikutsutun muistopäivänä, Skiitan juhlapäivänä:



Sieluni syvyydestä tahtoisin onnitella uutta hengellistä isää, isä Joosefia, joka minulla oli kaksi vuotta sitten suuri ja erityinen kunnia vihkiä papiksi arvottomien kätteni kautta – silloin, kuten nytkin, tämän pyhän luostarin kutsusta ja esityksestä.

Osoitan puheeni tälle nöyrälle, hyvälle veljelle, joka tänään tulee arvolliseksi suureen kunniaan, Lohduttajan armon avulla ottamaan vastaan ihmisten ajatukset; tutkimaan niiden sydämet, jotka tulevat Herran esikartanoihin ja kaipaavat lepoa ja hengellistä virvoitusta; itkemään yhdessä heidän kanssaan, iloitsemaan yhdessä heidän kanssaan, rukoilemaan, nöyrtymään, polvistumaan Ristiinnaulitun eteen ja anomaan Herran suurta laupeutta niille ihmisille, jotka tulevat kuin janoavat peurat ja uskovat sisäisen maailmansa ja sielunsa syvimmät syvyydet Pyhän Kristuksen Kirkkomme pappien epitrakiilien huomaan.

Rakas isä Joosef, säilytä puhtautesi ja enennä sitä, ole nöyrä ja tule vieläkin nöyremmäksi, jäljittele Kirkon Pyhiä, joita jo jäljitteletkin. Tule arvolliseksi yhdessä heidän kanssaan, joiden synnintunnustukset otat vastaan – yhdessä heidän kanssaan, joiden kanssa jaat heidän elämänsä; heidän elämänsä tulkoon Sinun omaksi elämäksesi, heidän kipunsa tulkoon Sinun omaksi sisäiseksi tuskaksesi heidän pelastuksensa puolesta, mutta myös heidän ilonsa tulkoon Sinun omaksi riemuksesi; olkoon ihmiset, joiden synnintunnustukset otat vastaan, Sinun läheinen perheesi – tule siis arvolliseksi yhdessä heidän kanssaan, jotka Jumala antaa vastuullesi, jotka Jumala lähettää luoksesi (joko Vanhuksen välityksellä tai tulevat suoraan luoksesi), nauttimaan taivaallisista iloista ja lahjoista Kaikkipyhän Neitseemme Jumalansynnyttäjän, Pyhän Vuoren Valvojan, Pyhän Vuoren Igumenian ja Pyhän Apostoli Andreas Ensiksikutsutun esirukouksien tähden, jonka kaikkikunnioitettavaa ja kaikkipyhää muistoa tänään suurella riemulla vietämme. Aamen.





Videon voi katsella täältä.



perjantaina

Tulossa: Vuoden viimeisenä päivänä


Sunnuntaina 31. joulukuuta 2017 
pianisti Rauno Jussila 
tuo estradille Mozartin, Beethovenin, Chopinin, Lisztin ja Sibeliuksen. 

Konsertti pidetään Panagian auditoriossa kello 14–15:30. 
Sisäänpääsy ilmainen, ohjelma 10 euroa.

Lämpimästi tervetuloa!


 



Muuta Panagiassa: 

"Mestarin valoisassa varjossa" (Päätalo-"Karies")
"Elämäni taltioituna kudetöihin" (Keltainen Kartano)
"Päivieni ilo ja voima - lasin elämä ja ihmeet" (Esillä monessa eri rakennuksessa)
(Näyttelymaksu yhteen näyttelyyn: 5,00 euroa / henkilö
tai kahteen näyttelyyn: 7,50 euroa / henkilö)

Kahvila Eulogeite! on myös avoinna
 


tiistaina

Freskomaalari kertoo: Pyhän Basileios Suuren kirkko (osa 10)

Seuraa jatkoa I:lle, II:lle, III:lle, IV:lle, V:lle, VI:lle ja VII:lle, VIII:lle ja IX:lle osalle "Freskomaalari kertoo"-sarjasta.




Päivi Kristiina Loikala: 
Kirkko pyhälle Basileios Suurelle 
- X osa


Kotona odottavat kaikki syystyöt. Korjattu maanmuokkaus kone täytyy kuljettaa mökille. Ruoho on leikattava, komposti käännettävä, huusi tyhjennettävä ja vaikka mitä. Siinä menee monta päivää töissä, jotka vain on tehtävä. Mieltä kaivelee, kun saan palkkaa ja täällä vaan tongin. Siksi raadan kuin heikkohermoinen, että voin rauhassa sitten aloittaa maalaustyön.





Kotona jatkan opetuslasten maalaamista viiniköynnökseen ja huomaan, ettei minulla olekaan kunnon mittapiirustusta seuraavasta seinästä. Rutistan aivoista kaiken irti ja vastakkaiseen seinään verraten teen mittaukset, jotka toivottavasti ovat oikein. Marisen asiasta Minnalle, joka lupaa mitata tästedes kunnolla seuraavat. Se luonnistuu häneltä helposti, koska hän on ollut kartanpiirtäjänä. Koska meillä on suunnitelmissa, että tulevaisuudessa tekisimme tätä työtä yhdessä, niin nyt on erinomainen tilaisuus harjoitella kuvioita. Työt alkavat jakaantua ihan itsestään.

Minna mittaa, mie maalaan. Yhdes' liimataan kankaat, jotka olen tehnyt kotona. Minna tekee mosaiikkilattian ja maalaa ornamentteja. Kahdestaan on niin kiva tehä töitä. Voisiko tästä oikeasti tulla jotain, jota lopun ikämme saisimme tehdä?



Joudun muuttamaan piirustusten ajateltua järjestystä, koska seinä ei riitä sillä tavalla, kun olin kaavaillut. Piirrän loput opetuslapset ja Kristuksen yhtenä kokonaisena pötkönä. Siitä tulee niin pitkä, että koti juuri ja juuri riittää, kun levitän sen lattialle. Helppoa yhdistää kuviot toisiinsa ja korjata virheet, kun näkee kokonaisuuden. Tähän mennessä kokonaisuus on ollut vain päässäni ja olen tehnyt kaiken osissa.

Ajelen taas Lammille, jossa on oikein hyvä seminaari - aiheena luostarielämä ja -kilvoitus sekä maallikon kilvoituselämä. Kreikasta Athosvuorelta tuli isä Nikon ja Amerikasta igumenia Emiliani. Suomesta oli nunna Kristoduli Lintulasta ja pappismunkki Mikael Valamosta.



Sainkin hyviä ohjeita ja tarkennuksia tietoihini. En ollut ymmärtänyt, että rippi-isä onaivan eri asia kuin ohjaajavanhus. Jotenkin olin sekoittanut kaksi käsitettä toisiinsa ja etsinyt mahdottomuuksia. Silti minusta tuntuisi hyvälle, jos joku olisi henkinen ohjaaja, kun tässä maalaushommassa törmää kummallisiin asioihin ja ongelmiin.

Vähän tuntuu välillä, että on kuin lastu laineilla. Yritän itsekseni ratkoa ongelmiani vaan mahdanko päätyä kunnollisiin lopputuloksiin. Unohtelen asioita, muutun hajamieliseksi. Ihmiset tuskastuvat minuun, ja mie vähän mökötän välillä. Onneksi mökötys on heikoin laji minulla, yleensä ei kestä kovin kauaa.